Elämän ultrajuoksu: yksilösuorittajista toimiva joukkue?

Ajassamme polttava kysymys on: “miten olla sopivasti ja riittävästi?” Kysymys koskettaa syvästi yksilöitä ja yhteisöjä. Miten rakentaa yksilösuorittajista toimiva joukkue, jossa jokaisella on oma paikkansa, mutta pelataan samassa joukkueessa, samaan maaliin?

Tiedä, missä joukkueessa pelaat ja ketä vastaan

Yksilöllisessä kulttuurissamme “Minä” on ikuisuusprojekti, jossa loputtomat sprintit seuraavat toisiaan muodostaen huomaamatta elämänmittaisen ultrajuoksun. Maaliviivaa siirretään Impulsiivisen Kisajärjestäjän toimesta loputtomasti, eikä huoltokaan pelaa. Nääntynyt osallistuja pyristelee fyysisiä ja henkisiä rajojaan venyttäen eikä kannustajia näy tiettömillä taipaleilla.

Yhtäkkiä Impulsiivinen Kisajärjestäjä muuttaa yksilölajin joukkuehaasteeksi ja osallistujien on heittäydyttävä tiimipelaajaksi. Minä-projektien päälliköt kiertävät kehää itsensä ympärillä. 

Miltä näytän? 

Teenkö tarpeeksi? 

Miten voin tulla arvostetuksi? 

Kenen joukkoon kuuluun ja ketä vastaan pelaan?

Onnistuneessa joukkuepelissä jokaisella on oma merkittävä roolinsa, uskallusta ottaa riskejä ja luottamus siihen, että tiimikaveri paikkaa, jos oma veto ei menekään maaliin. 

Yhteisöohjautuvuus – mitä se on ja miksi se kannattaa?

Yhteisöohjautuvuus on työelämän nouseva trendi, jolla työntekijöille tarjotaan mahdollisuus ottaa vastuuta ja saada vapaus valita. Matala hierarkia mahdollistaa kohtaamiset ilman muodollisuuden jäykistämää vuorovaikutusta. 

Tervetullutta ja hyödyllistä monin tavoin.

Toisaalta Minä-projektien tehtävälistoja mukanaan kiskoville päälliköille on haastavaa löytää rajat ja sopivan kokoiset tavoitteet, joilla tietää ansainneensa roolinsa osana tiimiä. Miten voisimme olla toinen toisillemme armollisia peilejä näissä tilanteissa?

Yhteisöohjautuvuus ei ole cowboy-itseohjautuvuutta, jossa jokaisella on meneillään oma projektinsa tavoitteineen. Se on yhdessä ohjautumista kohtia jaettuja tavoitteita ja tila, jossa horjuvaa pelikaveria tuetaan pyytämättä. Tiimiin mahtuu, vaikka tankkaus ei olisi mennyt nappiin, eikä huippusuoritusta irtoaisi. Yksilöllisen kulttuurin kasvatteina turvallisen yhteisöllisyyden rakentamisessa olemme kehittymisen polulla. Kehitystä tulee johtaa, eikä olettaa, että autiomaahan heitettynä löydämme itse maaliin.

Miltä näyttää arki teidän työyhteisössä? Onko suunta yhteinen? Suunnistaako porukka sumussa eri suuntiin ja vahingossa törmää yhteen, jolloin kolisee, sattuu ja tapahtuu mitä milloinkin?

Jos kaipaat tukea, peilauskumppania tai yhteisön oivalluttajaa työkulttuurin kehittämiseen, varaa aika maksuttomaan sparrailuun täältä: https://calendly.com/epputiimiriihi/piipahda-nuotiopiiriin?month=2023-03